Anal Thunder tekee hyvän maun rajoilla tasapainoilusta taidetta. Universaaleista, koskettavista aiheista laulusanoituksensa ammentava punkrock-yhtye ruiskii öljyä lanteisiin, lakeria tanssikenkiin ja luoja paratkoon mitä ties muuta.

Kuva: Tomi West

Suomen pullisteluhardcoren All Stars-kentällinen. Hupparinnyörit tiukemmalle ja pittiin vetään kiertareita!

kuva: Jetro Stavén

Death metallilla maustettua hardcorea, hardcorella höystettyä death metallia, murder metallia vai mitä? Vitut genreistä, kunhan musa potkii ja Bloodlands potkii.

kuva: Jetro Stavén

Osa lappeenrantalaisen psychobilly-ylpeyden Bonkersin vanhoista torttutukista on päättänyt alkaa taas tanssittaa läskibassoa. Uuden kokoonpanon ensimmäinen keikka kuullaan tietenkin LPRHC Festeillä, kun tyypit polkee lauantain käyntiin.

Puhalteleeko nää jätkät muniin?
.
.
.
.
.
.
.
.

Ei.

- S. Kemppainen


kuva: Joonas Hakaste

NYHC:n legendat tulee kertomaan suomalaiselle hc-festarille mikä mättää ja mitä pitää arvostaa sekä näyttämään miten isot pojat hoitaa homman kotiin. We got three words for you H2O GO!

Metallisen hardcoren kesäkunto 2014 ruumiillistuu tässä. Hammertime soittaa hardcorea hardcoren takia, eikä mitään muuta.

kuva: Jetro Stavén

Jukka Kiesin balladit virittelevät juhlatunnelmaan avaamalla kyynelkanavat ja ranteet. Sisäpiiritietona kerrottakoon, että kappaleidensa kivun ja kaihon Kiesi ammentaa kotijoukkueensa SaiPan toistuvista tappioista.

kuva: Santtu Särkäs

204 cm karismaa ja sähkökitara, kaljateltta ja Onnellinen perhe.

kuva: Hartza Miettinen

Tyhjiä, öisiä katuja. Eksyneitä sieluja. Epätoivoa, etsintää, rakkauden kaihoa. Kaupungin Valojen musiikki on coolilla tavalla naivia. Poppipunkissaan siis tyylitietoisia kavereita, ja vielä kotoisin Lappeenrannasta!

Tytöt pyörtyilevät eturivissä, kun kouvolalainen poikabändi Kivesveto Go Go lurittelee silkkaa punk rock-timanttia. Herkkiä balladeja, kantaaottavaa ajankohtaisuutta - ja tietysti se Äiti hei.

Koko Läntisen Siperian paras puhelaulaja Laineen Kasperi saapuu vanhaan kotikaupunkiinsa liveyhtyeen kanssa. Cheek meinaa rokata elokuussa stadionin, mutta nämä jätkät pistää paremmaksi ja polttaa koko kaupungin.

Kouvola on kova sana punk-piireissä. Se on oikeastaan paikallisylpeyden aihe, kirjoitti Kouvolan Sanomat maailmankiertueella olleesta Maailmanlopusta kesällä 2013. Kouvolalaisuudella ylpeily saattaa olla hieman kyseenalaista, mutta hardcorellaan nämä tyypit saavat luvan kanssa leijua.

kuva: Teemu Toivainen

No Shame on back uuden rumpalin ja uuden laulukielen kanssa, mutta kai ne on edelleen kännissä ja ite ihan kone.

Mitä iistimpää sitä siistimpää ja LPRHC Festiä idemmäs on vaikea Suomessa päästä. Notkea Rotta antaa mitä yleisö haluaa: hilpeitä räppejä yhteenotoista järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa.

kuva: Juuso Westerlund

One Hidden Frame lyö samaan läjään 90-luvun skeittipunkin, perisuomalaisen melankolian ja melodisemman hardcoren – kyllähän sitä soppaa syö ja santsaa.

kuva: Timo Koponen

Sörkan virtsankatkuisilta kaduilta lyriikkansa ammentava Petos tekee suorasukaisen tilinpäätöksen Suomen nykytilasta. Mies ei edelleenkään baunssaa, bätlää tai bustaa, mutta räppäsi jo silloin kun suurin osa nykypäivän cheeseistä taputteli vielä paskaa lattialla.

Huumorihardcoree, saunahardcoree, metallihardcoree. Thrashii, punkkii, kännäystä ja bileet. Ratface on mitä milloinkin ja mitä se sulle kuuluu.

Rejected on kuin onnistunut fine dining-annos – verisen raaka ja kaikki komponentit lautasella. Makuasioita, sanos.

kuva: Santtu Särkas

Kyllä groovaa, Relentless nimittäin. Punkrockin kanssa flirttaileva rockabilly-trio tanssittaa varmalla otteella äitejä ja tyttäriä – sekä aamukännisiä punkkareita.

kuva: Antti Lehtinen

Räjäyttäjiä on mahdotonta verbalisoida. Toivotaan vain, että elokuun aurinko hellii solistin paljaita pakaroita.

Folkpunk-duo Jaakko & Jayn punkrock-trio.

kuva: Mikko Huotari

Ei laahannut vuonna 1980 eikä laahaa vieläkään!

kuva: Tomi Tirkkonen

The Heartburns on monen mielestä tämän päivän paras suomalainen punkbändi. Rohkeimmat ovat jo käyttäneet termiä legenda. Demokratian toimivuudesta voimme olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa taidetaan olla jäljillä!

kuva: Jarkko Tiitinen

Ruutupaitaisten ja kaljupäisten miesten Hanoi Rocks. Tämän hittikimaran tahdissa kelpaa paukutella henkseleitä.

kuva:Henrik Sundén

“Bändin sun, fun ja run -sanojen ympärille rakentuvia sanoituksia kuunnellessa alkaa askarruttaa miltä bändi kuulostaisi, jos se vaihtaisi kielen suomeksi. Bändissä on jenkkivaikutteiden lisäksi kelpo annos makkaraperunoita, Toyota Corollaa ja Seiskaa…”

(Otto Heinonen)

kuva: Jarkko Tiitinen

Onko garagebändille loukkaus, jos sitä kutsuu laadukkaaksi? The Splitsin kohdalla ei kuitenkaan voi muuta, koska se vaan on niin törkeän hyvä. Solisti laulaa kuin katkolla kitkuileva enkeli ja muutenkin katu-uskottavuus on huipussaan.

Ydinperhe on juuri yhtä hurmaava kuin nimensä.
Remmiä pakaroille, mutta rakkaudesta.
Tiukkaa hardcorea selkeällä artikulaatiolla.

kuva: Sakari Karipuro